Mondulkiri, Sen moronom

Kun angkor wat oli katsastettu, oli aika nostaa kytkinta ja lahtea tutkimaan kambodian maalaismaisemia!
Reissu alkoi bussimatkalla suoraan helvetista. Bussi lahti klo 5am ja vaihto oli klo 11 aikaan. Ensimmainen patka meni ihan ok, viltsulla oli kauhea olo ja kambodialainen karaoke pauhasi tuhatta ja sataa. Tie oli kuin sateen piiskaama mokkitie jorvaksen korvesta. Toinen patka alkoikin sitten heikommin kun totesin etta edessani istuva sieva muksu on marehtinyt aamiaisensa penkkini jalkatilaan. Paassa oli ihana ajatus viela kahdeksasta tunnista kuumassa bussissa oksennukset jaloissa. No ei sekaan riittanyt. Bussissa oli dvd laitteet ja ruudulle pamahtaa rambo, joka puhuu sujuvasti khmeria.
No, hyvinhan se sitten meni ja oli kylla sen arvoista. Todellakin. Nyt ollaan Mondulkirissa, jossa tasaista maata on turha etsia, silla mielettomat kukkulat nousevat toinen toistaan korkeammalle paljastaen paaltaan kauniin ja rauhallisen maiseman. Lammin ei enaan ole, ja saa muistuttaa suomen kesaa.

Tama ensimmainen kokonainen paiva olikin sitten melkoinen kokemus. Herattiin ja ajateltiin kayda katsomassa nakoala paikka 3km kaupungista. Kaveltiin sinne, ja kaunis maisema avautui silmiemme eteen. koko Sen moronom ja sen ymparisto oli siina edessamme, sademetsineen ja kukkuloineen. Taman jalkeen suunnistimme kahviplantaaseille ehka noin 5km paahan nakoalapaikalta. Juotiin kahvit ja syotiin khmerien erikoinen lettu-yrtti-liha-itu herkku. Nam Nam

Kuulimme kahvipaikalla huhua lahella sijaitsevasta vesiputouksesta, ja koska paiva oli viela nuori, paatimme lahtea sita metsastamaan. No, ei muuta kuin takaisin nakoalapaikalle(maki kukkulan paalle ei ollut erityisen loiva.) ja sen ohi, eteenpain n. 6km. Meidat neuvottiin kaantymaan eraasta risteyksesta, jolle suunnatessamme tapasimme kaksi mukavaa kambodialais poikaa. He olivat matkalla katsomaan Sea forestia, ja sanoivat etta meilla on sama matka. No ei muutaku matkaan. Juteltiin niita naita ja jossain vaiheessa kolmen kilometrin jalkeen toinen jannu alkaa pohtia ja ilmoittaa ettei se putous tainnut ollakkaan taalla. Mentiin jatsomaan sea forestia, joka on kukkulan paalta nahty metsa joka huojuu ja soljuu kukkuloiden yli kuin meri. Kaunista oli.
Toinen poika esitteli taman jalkeen asuntonsa, eli pienen majan, jossa oli ovena hammaslaakarin mainoskyltti ja seinissa enemman reikaa kuin seinaa. Se oli melko hurjan nakoinen asumus, mutta se kertoi etta kylla silla parjaa. Joskus oisin on kuulemma kylma.
Pojat halusi ehdottomasti viela nayttaa suuret puut viiden kilsan paassa, kun ne puut on niin pirun isoja et ei varmasti olla niin isoja ennen nahtykkaan. Eika kylla oltukkaan. Matka tuntui helpolta paassa hetken kun sita ajatteli, mutta kun 3 km oli kuljettu, alkoi jaloissa jo paivan kavely tuntua. Oli se kuitenkin sen arvoista. Puut oli henkiloauton paksuisia ja ne olivat melko hurja naky.
Kotimatkaa alkoi miettimaan hieman realistisemmin kun huomasi kauniin auringon vajoavan kukkuloiden taakse ja pimea alkoi tulemaan melko nopeasti. Matkaa jalan sen moronomiin guesthousellemme olisi n. 1.5 h ja paikalliset kulkukoirat ja lehmat vaijyvat tienvarsissa oisin eksyneita turisteja. Onneksemme loysimme itsemme korealaisen lahetys-seuran bussista, ja matka taittui kuin siivin keskustellessa korealaisten kristittyjen (todella ystavallisten) kanssa uskonnollisesta vakaumuksestamme.
Kiitos tasta paivasta silla se oli erittain miellyttava ja tapahtumarikas.

Ylihuomenna mennaan ratsastamaan norsuilla ja uimaan vesiputouksissa. Ja yovytaan viidakossa! Jannaa!!

severi ja vilja