Noniin! Nyt olemme siis saapuneet Vietnamiin, mutta muutama sana viela Sen Moronomista ja elefantti trekkauksesta.
Sen Moronom oli varmasti paras pysahdys Kambodiassa. Kaikkien kuumien kaupunkien jalkeen hieman viileampi ja erilainen ymparisto teki hyvaa.
Olimme paattaneet jo etukateen etta osallistumme elefantti trekille Sen Moronomissa. No, olimme trekilla kahdestaan ja etukateis tietoa retkesta oli etta se kestaa kaksi paivaa ja yovymme viidakossa jonkinlaisella farmilla. Retkipaivan koittaessa tunnelma oli hieman janna. Kipusimme norsun selkaan ja jo ensimmaisten 100 metrin jalkeen ymmarsimme kuinka norsu on kulkuvaline suoraan helvetista. Norsu keikkuu puolelta toiselle ja paattaa yhtakkia etta haluaa tuhota jonkun satunnaisen puun. Hauskaa oli muos, etta norsukuski/opas oli 15-vuotias kambodialais poika, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Maisemat olivat kylla erinomaiset ja vesiputouksellakin kavimme uimassa.
Paivan alkaessa olla lopuillaan saavuimme jonkinlaisen laavun luokse, jolla meita odotti seitseman pienta lasta. Ymparilla ei siis ollut ketaan yli 15-vuotiasta, paitsi me. Norsun satulat otettiin pois ja tavarat purettiin. Puolen tunnin kuluttua metsasta pomppasi vanhempi nainen, joka elekielella ilmoitti laittavansa meille ruokaa. Mikas siina, nykyttelimme vaan etta juu juu. Ruokaa laitettiin ja riisiviljelmia tutkailtiin lasten pelleillessa ja esitellessa aluetta. Auringon laskiessa ruoka olikin jo valmista.
Juuri ennen ruokailua paikalliset kylanmiehet pamahtivat riisiviina hoyreyissaan paikalle. Kavi selvaksi etta kylan ainoa englantia puhuva henkilo on paikalla, silla mies alkoi selittamaan ensin retkemme aikatauluja ja sen jalkeen rivoja. Han toi selkeasti esille ele- ja englannin kielella etta on kiinnostunut minusta, severista, erittain kovasti. Han kertoi etta olen sieva poika ja halaili ja siirsi ainoan katensa ylareidelleni. Tassa vaiheessa olomme oli hieman erikoinen. En oikein ymmarra miksi, silla ollaanhan me melkeen joka paiva keskella viidakkoa, pimeassa, jossain missa kukaan ei puhu yhteista kielta kanssamme, ja joku kahmii minua.
Aija selosti erittain mielenkiintoisella aksentilla mita olemme syomassa, emmeka ymmartaneet siita mitaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja menimme nukkumaan. Nukuimme siis avoimessa tilassa keskella viidakkoa riippumatoissa. Vahan jannitti silla yo oli erittain pimea ja metsasta kuului mita erilaisimpia aania.
Seuraavana aamuna alkoi mama nuudelikuuri. Vedettiin nuudelit nassuun ja lahdettiin ratsastamaan norsulla kohti vuoria. Tanaan oppaanamme toimikin nuorempi poika, 13-vuotias norsun kouluttaja. Poika saattoi pysayttaa norsun johonkin ja antaa ohjastustikun meille. 20 minuutin paasta han saapui taas metsasta ja ratsastus jatkui.
Koko paivan matkustus oli epamiellyttavaa, ja kukaan ei osannut selittaa meille, milloin retki paattyy. Ruuaksi meille tankattiin lisaa mama nuudelia ja kekseja. Lapset teki valilla katoamistemppuja emmeka nahneet ketaan aikuista koko paivana.
Matka paattyi kuitenkin turvallisesti ja olemme nyt yhta ainutkertaista (ainakin meille ainutkertaista) kokemusta rikkaampia.
Sen Moronomkin kavi kuitenkin hieman tylsaksi ja paatimme suunnata vietnamiin.
Matkustimme bussilla Snuoliin, josta siirryimme hullun mopotaksin kyydilla rajalle. Rajalla Kambodian puolella kaikki meni hienosti ja siirryimme Vietnamin raja-asemalle jossa kuumottavat rajavartiat otti meidat syyniinsa.
Vanhempi aija tuijotti meidan passeja ja mittaili meita viitisen minuuttia. Sitten se laittoi viljan istumaan itteaan vastapaata, kattoi suoraan silmiin ja kysyi: *Are you turist?*. Vilja repesi nauramaan ja vastasi etta jees jees. Sen jalkeen tentti jatku kysymyksilla kuten: *what you go do vietnam?* ja *you not work vietnam?*. Vastailimme asiallisesti ja paasimme loppujen lopuksi rajan yli. Sitten taas mopotaksin kyytiin ja viereiseen kylaan josta bussi HCMC. Vietimme yhden yon HO Chi Mhinissa ja lahdimme Mui nehiin, jossa olemme siis nyt. Taalla porukka surffailee ja ottaa aurinkoa. Paikka on melkoinen turistihelvetti, ja palvelua on helpompi saada venajaksi kuin englanniksi. Taalla on kuitenkin mukavaa uiskennella ja katsella isoja aaltoja.
Taalla olemme nyt sitten ainakin muutaman paivan. viela on epaselvaa minne tasta jatkamme, mutta mahdollisesti jollekkin saarelle.
Meilla on kaikki mukavasti, toivottavasti teillakin.
Severi ja Vilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti