Nyt ollaan siis Siem riepissa. Sihanouk villesta matkattiin bussilla Phnom penhiin, jossa oltiin kolme yota. Vierailtiin Killing Fieldseilla ja Tuol sleng museossa. Melko pysayttava kokemus.Todella sairaita juttuja on taalla tapahtunut seiskyt luvun lopulla, Pol Potin hallintoaikana. Tuol sleng on entinen koulu, josta tehtiin vankila eli kidutus ja tappokeskus. Siella on kuvia vangeista, jotka siella kuoli. Sen lisaksi siella esitellaan kidutusvalineita ja selleja joissa Pol Potin katyrit vaativat tunustuksia mita erikoisimpiin rikoksiin. Jos olit koulutettu, omistit silmalasit tai muuten vaan arsyttava, se oli riittava syy kuolla.
Kiling Fieldsit oli melko rauhallinen ja hieno paikka. Jos ei olisi hajua siita, mita siella on 30-vuotta sitten tapahtunut, voisi luulla, etta se on mika tahansa puisto. On kuitenkin epamiellyttavaa kun huomaa etta jaloissa pyorii jonkun hampaita, eika ne ole siella sattumalta. Tassa kuuluisimmassa joukkomurha keskuksessa tapettiin noin 20 000 ihmista. Naisia, vauvoja, lapsia ja miehia lahdattiin ties milla keinoin. Luoteja ei haluttu kayttaa, silla se oli liian kallista. Sen sijaan esim. vauvoja hakattiin kuoliaaksi puihin ja aikuiset hoideltiin maatalous tyokaluilla. Taustalla soi vallankumouslaulut yota paivaa, peittamassa uhrien huudot. Yhteensa Pol Pot hankkiutui eroon kolmesta miljoonasta ihmisesta, neljassa vuodessa.
No, se siita.
Phnom Penhista matkattiin jokiveneella Siem reappiin lapi mangrovemetsien ja kelluvien kylien. Istuskeltiin veneen katolla ja tutkailtiin maisemia jotka oli kuin suoraan Avarasta luonnosta. Tonle Sap on niin iso, ettei sita edes tajua. Vastarantaa ei kykene edes nakemaan keskelta jokea. Matka kesti noin 8h silla vene hajosi, ja toinen vene nappasi meidat kyytiinsa. Laiturilla meita odotti mukava tuktuk poika joka halusi vieda meidat ystavansa majataloon, joka oli kuulemma ihan parhaalla paikalla ja parhaaseen hintaan. Majatalo johon oltiin suunniteltu menevamme, oli kuulemma tosi kaukana ja vaarallisella alueella. Todellisuus oli vahan toinen. Meidan majapaikka sijaitsee kilometrin paassa tuktuk kaverin ehdotuksesta, ja meista taa tuntuu melkoisesti miellyttavammalta kadulta.
Matkan paatteeksi kuski ilmoitti tietavansa, etta aijomme vierailla Angkor watissa, ja etta hanen on pakko saada kyydita meidat sinne, silla han ei saanut meidan kyyditsemisesta nyt mitaan. Sanottiin ettei viela tiedeta milloin me sinne mennaan, mutta etta voidaan ottaa sen numero. Se oli ihan varma etta me ei soiteta sille, ja sano et jos se antaa numeronsa ja sen jalkeen se nakee meidat jonkun toisen tuktukin kyydissa, voi olla etta kay pahasti. Se on kuulemma kyllastynyt valehteleviin turisteihin.
Tanaan kuitenkin mennaan katsomaan auringonlaskua Angkor Wattiin ja huomenna on koko paivan temppelikierros.
Siem reapin jalkeen suunnataan ratanakirin ja mondulkirin provinsseihin elefanttivaelluksille ennen Vietnamia.
\
severi ja vilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti