Lapsuutemme satukirjojen Borabora saaret

Lahdimme korottelemaan Bangkokista kohti Trattia 21.10 matka oli miellyttava tayteen ahdetussa minibussissa silla tiesimme, etta meita odottaa paratiisin portit. Otimme Tratista lautan Koh Changille. Koh Chang eli elefantti saari on suurin Tratin lahistolla olevasta saarirykelmasta. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ollut jaada Changille vaan suunnata lahistolla oleville pienemmille saarille.

 Ajoimme lapi Changin pieneen poukamaan jota kutsutaan BangBaoksi. Availimme neniamme ja nuuskimme meri ilmaa. Tuntui kun noin puolessa minuutissa kaikki Bangkokin saasteet olisivat lahteneet kehostamme. Vietimme yhden yon Bangbaossa mika sekin oli mielettoman viehattava paikka. Pieni kylantynka rakennettu pitkan laiturin paalle. Vietimme Changilla yhden yon silla venetta pienelle paratiisisaarelle Koh Waille ei sina paivana enaa kulkenut.

Seuraavana aamuna vene lahti Koh Waille. Koh Wai on juuri sellainen paikka milta se kuulostaa. Pitka valkoinen hiekkaranta, koralliriuttoja ja  kookospalmuja. Kaksi pienta paikallisten perheiden pitamaa  ravintolaa. Vierailijoita meidan lisaksemme saarella oli noin 6.  Severi pelkasi merisiileja, mutta siitakin paasimme ylitse. Ensimmainen nakyma rantamokkimme ikkunasta olivat kaukana horisontissa haamottavat saaret, turkoosi meri ja ruotsalainen hippi meditoimassa vedenrajassa. Snorklasimme, luimme ja koitimme avata kookospahkinaa (emme onnistuneet, tarvitsisi porakoneen tai jonkun jykevamman aseen). Koh Wain rauhassa vietimme noin nelja tai viisi paivaa, en ole ihan varma silla ajantaju on kadonnut taysin. Minulla ei ole mitaan hajua mika viikonpaiva on ellen tarkista kannykan kalenterista.

Tallaiseen hektiseen elamantapaan kasvaneille lapsille tuo oli hyva pysahdys ja aloitus totaaliselle rentoutumiselle. Yksi ranta kuitenkin  viidenpaivan jalkeen alkoi tuntua pienelta ja paatimme vaihtaa saarta isompaan. Tulimme Koh Maakille, joka ei tamakaan ole iso paikka, mutta sen verran iso kuitenkin, etta voimme mopoilla hurruutella pitkin poikin saarta (tai en mina mitaan hurruuttele...  Severi saa kylla hoitaa tuon ajamis puolen). Loysimme ihan mahtavan ranta mokin saaren karjesta. Isantinamme siella toimivat Boi ja Bo . Aivan alyttoman mukavia ihmisia. Alkaa usko palautua ihmisiin sen Bangkokin "kaikki kusettaa" fiiliksen jalkeen. Saavuimme eilen tanne ja jo eilis iltana istuimme iltaa Boin ja Bon kanssa. Latkimme korttia ja juttelimme yomyohaan kaikenlaista. Ihanaa kun tuntuu silta etta joku Thai on aidosti kiinostunut keskustelemaan kanssamme ilman, etta siina on joku taka ajatus.

Ostimme paikallista rommia eraan Hollantilaisen herrasmiehen innoittamana. Taytyy ehka vahan testailla sita tana iltana. Boi sanoi, etta thaimaalaiset juovat melkein joka paiva. Suomessa kun ihmiset saattavat ottaa ruoan kanssa tuopin olutta, taalla he ottavat tuopin rommia. Harhaluuloa siis nuo suomalaisten alkoholiongelmat.

Tulvatilanne on kuulemma pahentunut ja Bangkokissa krokotiilit ovat karanneet krokotiilifarmilta ja kaaoksen ainekset vaikuttaisivat olevan kasassa. Hyvaan saumaan kerettiin pois sielta enkelten kaupungista (nykyaan ilmeisesti krokotiilien kaupungista). Jatko suunnitelmat eivat ole aivan selvilla viela.Varmaan taalla Maakilla nyt hengaillaan ainakin viitisen paivaa ja tutkitaan millainen tulvatilanne on Cambodiassa. Toivottavasti paastaan lahtemaan sinne silla Angkor wat, kuoleman kentat, ja mahdollisesti trekkaaminen pohjoisessa kiehtoisivat kovasti. Mutta se on vasta tulevaisuutta nyt lahdetaan varmaan mopolla hakemaan vahan hedelma sheikkia!

Jos jossain järjestettäisiin ukottamisen Mm-kilpailut...

Olis nää thaimaalaiset joka vuos finaalissa. Voi sitä hymyn ja ivallisen hykertelyn määrää, kun länkkäri pamahtaa katukeittiöön tuijottelemaan tarjontaa. Thaimaalaisen korvien välissä kuuluu kassakoneen kilahdus. Kysellään, mitä saisi olöa, ja millaiset lisukkeet. Huomaatkin jo istuvasi pöydässä ja ruoka pamahtaa eteesi. Lähtökohtaisesti katukeittiöiden kuuluisi olla edullisia. Se vitutuksen määrä on sanoinkuvaamaton, kun äijä ilmoittaa ruuan hinnaksi triplat siitä, mitä naapuripöydän kaverilla.
Mukaviin ihmisiin ollaan täällä törmätty, mutta hyvin usein tulee sellainen kelju olo että hymyn takana piilee ahne ukottaja. Se rupeaa pidemmän päälle ottamaan pattiin.

No, se siitä. Onhan täällä bangkokissa mukavaa ollut. Joen varren temppelit ja alueet on koluttu läpi ja keskustan hulinat myös. Nyt alkaa kuitenkin tämä urbaani miljoonakaupunki olla meille liikaa. Suoranainen lamaannus on meihin muutaman kerran jo iskenyt. Kaupunki tuntuu vaan liian kaottiselta. Onneksemme jo perjantaina sininen meri ja Palmupuut ottavat meidät hellään huomaansa. Ah, vihdoinkin riippukeinulle on käyttöä!

Viljan vika hamppilääkäri on torstaina, jonka jälkeen alkaa pikku loma.
Tänään vielä pikku pörräykset lähiympäristössä, ja sitten vain peitto korviin.

Tomorow very nice root canal treatment

Vilja pääsee lekuriin !

Terveisia Bangkokin hammaslekureista

Bangkokin matkamme alkoi melko vivahteikkaasti ku viljan hammassarky aityi niin infernaaliseksi etta apua oli haettava. Nyt ollaan reissattu mita erilaisimmissa hospitaaleissa kuten BNH, jossa aulassa kamariorkesteri saatteli meidat infotiskille, jota vastapaata olikin liukuportaat starbucksiin.... paatimme kuitenkin menna tarkistamaan paikallisen kristillisen sairaalan, josko Jeesuksen valikadet olisivat meita auttaneet. Mutta ei, jesse ei ollut tallakertaa meidan matkassamme, silla mr. Dentist kaivoi tyokalupakistaan lusikan, ja hetken koputeltuaan totesi, etta vilja tarvitsee juurihoidon. Kerroimme etta on kiire, ja seta ilmoitti etta hoitoon on jonoa ja ainakin nelja viikkoa menisi aikaa. No lopulta vaivuimme epatoivoon, pitaako meidan lahtea kotiin taalta niin ihanasta pomeloiden maasta, taytyyko meidan unohtaa haaveet kultaisista hiekkarannoista. EI! Apuun saapui luotettava kansainvalinen klinikka jossa oli ihan oikeat rontgen laitteet ja laakarit puhuivat englantia. Tiistaina Vilja menee siis testaamaan vahan paikallista root canal treatmenttia. Se on tullut taalla selvaksi, etta Suomessa koyhatkin ovat rikkaita silla treveyden huolto toimii kuin kissa liukumaessa.
tuk tuk kuski olisi kuulemma osannut suositella hyvaa klinikkaa ... cheap cheap veri nais jees my friend 20 baath solkotti aija, jolla oli suussaan yksi ruskea entinen hammas.

nyt tilanne on siis se, etta viljan hampaan hoitoihin menee n 2 viiva 3 viikkoa, ja sitten jatketaan matkaa. silla valin tutustutaan bangkokkiin ja ehka laheiseen rannikkoon. Terkkuja Bangkokista terveisin vilja, severi ja hammas!

Aamukahvit istanbulissa

Huhhuh. Kolmas Matkapäivä ja istutaan paikallisessa börek centerissä aamukahvilla. On tässä ihmeteltävää istanbulin hulinassa ja vilinässä. Kahvi oli pahaa,sää on hyvä, nyt lähdetään hamamiin rentoutumaan!

Mitä MiTä Mitä!?!?

Nyt on erittäin tiukka tilanne, sillä nyt me ihan oikeesti lähetää. Nyt se lähtö on ihan tossa ovella. Bussi kentälle lähtee puol kymmenen ja llento yheltä.
On kyllä ihan mahtava fiilis ku saa lähtee loppuvuodeksi reissuun. Tätä varten on kuitenki ollu melko pitkää duunissa ja raatanut niska limassa.
Erittäin. Varmoin ottein ollaan lähtöä tehty et saas nähdä kui käy Kontulan kotipojalle ja tolle kukkaistytölle... Thumbs up, eli pitäkää peukut pystys, nimittäi me lähetää muoilmalle !!!

Vilja pakkaa viel, mut nyt on tosipaikka.

Ystävällisn terveisin

Severi

Lähtö: 4.10.2011, klo 13.10

Lähtölaskenta on nyt virallisesti alkanut, sillä lentoon on enää alle 15h aikaa.  Huomenna, kello 13. 10 meidän lento sujahtaa taivaalle Helsinki-Vantaan pihasta ja päätyy Turkin auringon alle Istanbuliin. Siellä vietämme auvoisat ja ansaitut ensimmäiset lomapäivämme niin kutsuttua kebappia maistellen ja hamamin karvaisten mutta lempeiden turkkilaismiesten ja -naisten seurassa. Istanbul on meidän kohdallamme ainoastaan välilasku, sillä meillä ei niihin suoriin lentoihin rahat riittäneet. Mielellään me kuitenkin kolme päivää niin kutsutun Aasian portin hamameissa lillumme.
Kebapin syntysijoilta lennämme Bangkokiin ja sieltä suuntaamme juuri sinne minne nenä näyttää! Matka starttaa siis varsin pian joten nyt alkaa akkujen lataaminen, siis peitto korviin ja huomenna lentoon!