Lapsuutemme satukirjojen Borabora saaret

Lahdimme korottelemaan Bangkokista kohti Trattia 21.10 matka oli miellyttava tayteen ahdetussa minibussissa silla tiesimme, etta meita odottaa paratiisin portit. Otimme Tratista lautan Koh Changille. Koh Chang eli elefantti saari on suurin Tratin lahistolla olevasta saarirykelmasta. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ollut jaada Changille vaan suunnata lahistolla oleville pienemmille saarille.

 Ajoimme lapi Changin pieneen poukamaan jota kutsutaan BangBaoksi. Availimme neniamme ja nuuskimme meri ilmaa. Tuntui kun noin puolessa minuutissa kaikki Bangkokin saasteet olisivat lahteneet kehostamme. Vietimme yhden yon Bangbaossa mika sekin oli mielettoman viehattava paikka. Pieni kylantynka rakennettu pitkan laiturin paalle. Vietimme Changilla yhden yon silla venetta pienelle paratiisisaarelle Koh Waille ei sina paivana enaa kulkenut.

Seuraavana aamuna vene lahti Koh Waille. Koh Wai on juuri sellainen paikka milta se kuulostaa. Pitka valkoinen hiekkaranta, koralliriuttoja ja  kookospalmuja. Kaksi pienta paikallisten perheiden pitamaa  ravintolaa. Vierailijoita meidan lisaksemme saarella oli noin 6.  Severi pelkasi merisiileja, mutta siitakin paasimme ylitse. Ensimmainen nakyma rantamokkimme ikkunasta olivat kaukana horisontissa haamottavat saaret, turkoosi meri ja ruotsalainen hippi meditoimassa vedenrajassa. Snorklasimme, luimme ja koitimme avata kookospahkinaa (emme onnistuneet, tarvitsisi porakoneen tai jonkun jykevamman aseen). Koh Wain rauhassa vietimme noin nelja tai viisi paivaa, en ole ihan varma silla ajantaju on kadonnut taysin. Minulla ei ole mitaan hajua mika viikonpaiva on ellen tarkista kannykan kalenterista.

Tallaiseen hektiseen elamantapaan kasvaneille lapsille tuo oli hyva pysahdys ja aloitus totaaliselle rentoutumiselle. Yksi ranta kuitenkin  viidenpaivan jalkeen alkoi tuntua pienelta ja paatimme vaihtaa saarta isompaan. Tulimme Koh Maakille, joka ei tamakaan ole iso paikka, mutta sen verran iso kuitenkin, etta voimme mopoilla hurruutella pitkin poikin saarta (tai en mina mitaan hurruuttele...  Severi saa kylla hoitaa tuon ajamis puolen). Loysimme ihan mahtavan ranta mokin saaren karjesta. Isantinamme siella toimivat Boi ja Bo . Aivan alyttoman mukavia ihmisia. Alkaa usko palautua ihmisiin sen Bangkokin "kaikki kusettaa" fiiliksen jalkeen. Saavuimme eilen tanne ja jo eilis iltana istuimme iltaa Boin ja Bon kanssa. Latkimme korttia ja juttelimme yomyohaan kaikenlaista. Ihanaa kun tuntuu silta etta joku Thai on aidosti kiinostunut keskustelemaan kanssamme ilman, etta siina on joku taka ajatus.

Ostimme paikallista rommia eraan Hollantilaisen herrasmiehen innoittamana. Taytyy ehka vahan testailla sita tana iltana. Boi sanoi, etta thaimaalaiset juovat melkein joka paiva. Suomessa kun ihmiset saattavat ottaa ruoan kanssa tuopin olutta, taalla he ottavat tuopin rommia. Harhaluuloa siis nuo suomalaisten alkoholiongelmat.

Tulvatilanne on kuulemma pahentunut ja Bangkokissa krokotiilit ovat karanneet krokotiilifarmilta ja kaaoksen ainekset vaikuttaisivat olevan kasassa. Hyvaan saumaan kerettiin pois sielta enkelten kaupungista (nykyaan ilmeisesti krokotiilien kaupungista). Jatko suunnitelmat eivat ole aivan selvilla viela.Varmaan taalla Maakilla nyt hengaillaan ainakin viitisen paivaa ja tutkitaan millainen tulvatilanne on Cambodiassa. Toivottavasti paastaan lahtemaan sinne silla Angkor wat, kuoleman kentat, ja mahdollisesti trekkaaminen pohjoisessa kiehtoisivat kovasti. Mutta se on vasta tulevaisuutta nyt lahdetaan varmaan mopolla hakemaan vahan hedelma sheikkia!